Anni Swan-huumassa luin Pikkupappilan perään sen jatko-osan, Ulla ja Mark. Tarina oli dramaattinen ja jännittävä. Olipa mukaan ujutettu hieman romatiikkaakin, mutta niin varovaisesti, etten lopulta tiedä uskallanko sitä romantiikaksi kutsua. Kirja oli viihdyttävä, mutta opetti samalla elämästä - olematta kuitenkaan opettavainen.
En viitsi kertoa kaikkea juonesta, etten pilaisi keneltäkään hyvää lukukokemusta. Jotain voin ehkä paljastaa. Kirjan alussa pikkupappilan Ulla jättää tutun kodin taakseen ja lähtee tätiensä luo kaupunkiin kouluun. Markia kohtaa suuri suru ja myöhemmin hän karkaa. Kirjassa seurataan heidän vaiheitaan, erityisesti Ullan.
En pysty tekemään parempaa selkoa kirjasta, sillä siitä on jo kauan kun luin sen. Minusta tuntuu samalta, kuin silloin kun herää hyvästä unesta, eikä millään enää pysty palauttamaan mieleen unen maailmaa. Kirjoista, kuten unistakin, pitäisi kirjoittaa aika pian ne luettuaan, sillä kun aikaa kuluu, on vaikea enää muistaa mitä lukiessaan ajatteli. Satumaailma, johon pääsin lukiessani Ullaa ja Markia on nyt haihtunut mielestäni, eikä ole muuta keinoa päästä takaisin, kuin lukea kirja uudestaan. Ja sitä en aio vielä tehdä :)
Olen kuitenkin varma, että palaan tähän kirjaan vielä uudestaan. Joskus.
Ilmari Kianto: Vanha pappila
4 päivää sitten
2 kommenttia:
Hei Anna mukavaa, kun sinäkin olet lukenut nyt näitä Anni Swanin kirjoja! Pikkupappilassa ja Ulla ja Mark sisältää omaelämäkerrallisia aineksia Swanien perheen elämästä. Minä kirjoitin viimeisen blogi-juttuni Swanin tytöistä, joka on kiehtova kulttuurihistoriallinen kertomus Anni Swanista ja hänen sisaristaan, heidän kouluttautumisestaan ym. Suosittelen sinua lukemaan kirjan!
Kiitos vinkistä Sara! Kävin lukemassa sun kirjotuksen ja innostuin lainaaman tuon kirjan kirjastosta. Se vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. En tosin ole vielä päässyt siihen kunnolla käsiksi kun nyt on niin paljon muuta pakollista luettavaa.
Lähetä kommentti