Pollyanna by Eleanor H. Porter

Eleanor H. Porterin Pollyanna on riemastuttava kuvaus lapsesta - ja vähän aikuisistakin. Se kertoo siitä, miten yksi pieni iloinen tyttö voi muuttaa katkeran, yksinäisen, itsekkään ja onnettoman aikuisen elämän, kokonaisen kylän elämän.

Ankara vanhapiika Polly ottaa luokseen 11-vuotiaan, orvoksi jääneen sisarentyttärensä, Pollyannan, koska tietää sen olevan hänen velvollisuutensa. Hän toivoo tytöstä olevan niin vähän häiriötä kuin mahdollista. Pollyannan tulo kuitenkin mullistaa Polly-tädin ja monen muun kyläläisen elämän. Pollyannan vilpitön usko ihmisten hyvyyteen ja hänen pyrkimyksensä löytää kaikesta jotain hyvää, koskettavat ihmisiä (ja kirjan lukijoita). Hän on oppinut isältään leikin nimeltä "glad game", jonka ideana on löytää kaikesta jotain, mistä olla iloinen. Ihmiset hänen ympärillään alkavat hekin keksiä iloitsemisen aiheita ja vähitellen ilo leviää. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta, joka vie Pollyannalta kyvyn iloita.

Kirja on puhutteleva, olematta kuitenkaan saarnaava tai moralisoiva. En voinut olla vertaamatta sitä Alcottin kirjoihin. Pidän Alcottin tyttökirjoista, mutta kertojan saarnaavat puheenvuorot ärsyttävät minua joka kerta kun luen hänen kirjojaan.

Porter ei saarnaa tai moralisoi, kuten Alcott, vaan kertoo hauskan ja puhuttelevan tarinan. Oikeastaan koko Pollyanna-kirja on kuin pieni, hyvä saarna, joka pistää ajattelemaan. Minulle ei silti tullut missään vaiheessa ärsyyntymisreaktiota, vaan nautin joka kappaleesta ja surin kun kirja loppui.

Kirja saattaa vaikuttaa naiivilta, mutta mielestäni se johtuu vain siitä, että kirjan päähenkilö on lapsi. Mitä muuta lapsi voisi olla kuin lapsellinen? Pollyanna on kenties yksi parhaimpia lukemiani kuvauksia lapsesta. Terävä ja oivaltava. Tosin Pollyanna hiukan liian enkelimäinen ollakseen aivan todellinen :)

Pollyanna on lastenkirja. Kuitenkin se aukeaa paljon paremmin aikuisille ja aikuiset varmasti saavat siitä enemmän irti.

Pollyanna on myös syvästi "kristillinen". Tarinan perustana on kristillinen usko, ja kirja saa siitä voimansa. Kuitenkaan ei tule tunnetta, että tarinaan olisi yritetty tarkoituksella ujuttaa mukaan mahdollisimman paljon kristillisyyttä. (Sellaisiin kirjoihin törmää, jos lukee kristillistä kaunokirjallisuutta.) Kristillisyys ei myöskään tunnu päälleliimatulta somisteelta, kuten joissain vanhoissa romaaneissa. Kristillisyys on luonnollinen osa tarinaa ja sen taustalla jatkuvasti, -jäämättä kuitenkaan pelkäksi taustaksi.

Olin kuullut kehuja kirjasta, mutta kuitenkin yllätyin. Pollyanna ylitti kaikki odotukseni olemalla oivaltava ja koskettava. Yhteen lauseesseen tiivistettynä mielipiteeni kirjasta: Pollyanna on hyvän mielen kirja, joka säteilee ihmeellistä valoa arjen harmauteen. Siis juuri sellainen kuin hyvän kirjan mielestäni tulisi olla.

Tämän kirjan haluan ehdottomasti omaan kirjahyllyyni!


P.S

Kun etsin paikkaa, josta kirjan voisi ostaa, huomasin, että sille on kirjoitettu jatko-osa, Pollyanna Grows Up. Jee! Myöhemmin löysin kirjan ja sen jatko-osan myös LibriVoxista. Jee! Googlettamalla selvisi, että kirjalle on kirjoitettu lisää jatko-osia, joista uusimmat on julkaistu 90-luvulla. Ne eivät tosin ole Eleanor H. Porterin kirjoittamia, joten luulenpa, että niitä ei kannata lukea.