Käännän esiin viimeisen sivun ja nyyhkytän ääneen, tietämättä itsekään miksi. Viimeisen lauseen jälkeen pyyhin kyyneleet kasvoiltani, lasken kirjan käsistäni ja palaan hitaasti tähän maailmaan. Muistan että minun olisi pitänyt tiskata ja kello on jo paljon.
C.S. Lewisin kirja The Lion the Witch and the Wardrobe (Velho ja Leijona) tempaisi minut täysillä mukaansa. Kirja kertoo neljästä lapsesta, Peteristä, Susanista, Edmundista ja Lucysta, jotka löytävät vaatekaapin kautta tien toiseen maailmaan, Narniaan. Kuningattareksi itseään kutsuva, paha ja julma velho on alistanut Narnian hirmuvaltansa alle, ja siellä vallitsee ikuinen talvi. Kun hän kuulee lapsista, hän muistaa ennustuksen kahdesta Aatamin pojasta ja kahdesta Eevan tyttärestä, jotka kerran hallitsevat Narniaa. Velho yrittää tuhota lapset ja he tempautuvat hurjaan seikkailuun, jossa riittää vauhtia. Lasten ei kuitenkaan tarvitse selviytyä yksin, sillä huhutaan, että Narnian todellinen kuningas, Aslan-leijona on liikkeellä!
The Lion the Witch and the Wardrobe ei todellakaan ole mikään lälly tyttökirja, vaan päätähuimaavaa seikkailua alusta loppuun. Kirjassa myös kuvataan jonkin verran väkivaltaa, joten ihan pienten lasten lukemista se ei ole.
Ihailen edelleen Lewisin kertojanlahjoja ja vilkasta mielikuvitusta. En voi käsittää, miten samaan tarinaan on saatu sovitettua tavallisten lasten lisäksi mytologisia hahmoja, kuten fauneja, nymfejä ja kentaureja, Jeesus-hahmo, sekä -joulupukki! Kuulostaa mahdottomalta sekamelskalta, mutta ihme kyllä, se toimii!
Pidän kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta (2005), se on kaunis ja elokuvan nähtyäni pystyn paremmin kuvittelemaan miltä Narniassa näyttää. Kuitenkaan elokuva ei ole yhtä hauska, syvällinen ja elävä kuin kirja. Olen iloinen, että minulla on tämä kirja hyllyssäni. Voin koska tahansa avata sen ja matkustaa taianomaiseen Narniaan ja hurjiin seikkailuihin!
Ilmari Kianto: Vanha pappila
4 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti