Tartuin kolmanteen Narnia-sarjan kirjaan odottavin mielin, enkä joutunut pettymään. The Horse and His Boy tempasi minut mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta ja piti minua otteessaan loppuun saakka. Mielestäni The Horse and His Boy on jopa parempi kuin The Magician's Nephew tai The Lion, the Witch and the Wardrobe. Nautin joka hetkestä!
Kirjan päähenkilöt asuvat Narnian eteläpuolisessa valtakunnassa nimeltä Calormen. Shasta on köyhän kalastajan kasvattama poika, käytännössä tämän orja. Eräänä päivänä rikas mies saapuu ostamaan Shastaa orjakseen. Shasta kysyy neuvoa rikkaan miehen hevoselta ja yllätyksekseen huomaa hevosen osaavan puhua. Se kertoo olevansa Narnialainen puhuva hevonem ja yhdessä hevonen, Bree, ja Shasta päättävät paeta pohjoiseen, Narniaan.
Aravis on yläluokkaisen, rikkaan miehen tytär, joka on yritetty naittaa vaikutusvaltaiselle vanhemmalle miehelle. Aravis lähtee pakomatkalle kohti Narniaa puhuvan hevosen Hwinin kanssa. Näiden neljän pakomatkalaisen tiet kohtaavat ja he päättävät kulkea yhdessä. Heidän matkaltaan ei puutu jännitystä, eikä dramatiikkaa. He haluavat vain pelastaa omat elämänsä ja paeta Narniaan, mutta joutuvat tahtomattaan keskelle taistelua, joka on ratkaiseva Narnian kohtalon.
Ahmin kirjaa kuin pahimmassa ahmimisiässä oleva lapsi ja luulen, että moni asia meni ohi, kun minulla oli niin kiire tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kun palaan joskus kirjan ääreen, löydän siitä taas uutta ja se herättää uusia ajatuksia.
Kirjan alussa minua epäilytti Calormenin valtakunnan kuvaaminen niin paljon arabimaiden tms. kaltaiseksi (ihmiset tummia, turbaanipäisiä jne) Mietin, että onkohan Lewis tässä nyt ryhtynyt rasistiseksi. Pian pystyin kuitenkin unohtamaan oman maailmani ja uppoutumaan fantasiamaailmaan niin, ettei tarvinnut verrata Calormenia omassa maailmassani olemassaoleviin kulttuureihin. Lopuksi luin kirjan "bonus-liitteistä", että Calormenin yhteiskunnan rakenne heijastaa Lewisin rakkautta Arabian Nights tarinoihin lapsuudessaan. Kyse ei siis ole rasistisuudesta tai piilotusta vihasta.
The Horse and His Boy tarjosi minulle pakopaikan tylsistä, pimeistä ja yksinäisistä marraskuun illoista. Kirjan avatessani pääsin matkalle toiseen aikaan ja toiseen paikkaan, elämään toisten seikkailuja. En pidä vaaroista, jännityksestä, sekkailuista, enkä mistään mullistavista asioista omassa elämässäni. Pikemminkin kaihdan ja pelkään niitä. Kuitenkin rakastan sukeltaa kirjan mukana jonkun toisen seikkailuihin ja lukea jonkun toisen elämästä.
The Horse and His Boy sisältää seikkailujen ja jännityksen ohella myös elämänviisautta. Sellaista viisautta, jota ei voi oppia opettelemalla, vaan joka täytyy oppia eläen. Vaikka sitä viisautta ei voi opettaa, siitä voi kertoa tarinan. C. S. Lewis ei koskaan Narnia kirjoissaan saarnaa, paasaa tai sano, miten pitäisi toimia, mikä on oikein jne. Sen sijaan hän kertoo tarinoita, joissa hänen elämänviisautensa välittyy.
The Horse and His Boy on ihmeellinen kertomus, taitavasti yhteen punottu tarina, jossa jännitys säilyy loppuun saakka ja kaikki ratkeaa lopussa parhain päin.
Suosittelen!
Svetlana Aleksijevitš: Viimeiset todistajat
4 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti