Mitä lukemani kirjat kertovat minusta

"Ihminen on sitä mitä hän syö...Sika lalaalalallallaa...jne"
(Juice Leskinen - Sika)

Ihminen on myös sitä mitä hän lukee... Ja "olet mitä luet" toimii myös toisinpäin: luet, mitä olet. Se, mitä kirjoja luemme, paljastaa meistä jotakin.

Tähän mennessä tämä blogi on täyttynyt Narnia-kirjoista ja tyttökirjoista. Kuitenkaan en ole 12-vuotias, en edes teini-ikäinen. Olen jo parinkympin paremmalla puolella ja minun kuuluisi lukea "aikuisten kirjoja". Sen sijaan löydän itseni uuudestaan syventyneenä tyttökirjoihin tai muihin lasten/nuortenkirjoihin, missä vika?

Kenties kaipaan lapsuuden huolettomuutta ja pakenen aikuisen elämän huolia lastenkirjoihin? Kenties olen luonteeltani idealistinen haaveilija, joka nauttii siitä, että tarinat päättyvät aina onnellisesti?

Lukioiässä luin monenlaista kirjallisuutta, mutta viime vuosina olen valikoinut tarkemmin, mitä luen. Elämässäni oli aika, jolloin en halunnut lukea mitään ahdistavaa. Aika, jolloin lasten kuvakirja Anna kulkee enkelin kanssa tuntui juuri sopivalta. Onneksi se aika on takanapäin, mutta vieläkin olen hieman arka lukemaan kirjoja.

Luen nykyisin hyvän mielen kirjoja ja kartan kaikkea rumaa, ahdistavaa ja pelottavaa. Lisäksi en juurikaan harrasta kirjaston "romantiikka" osiota. Vanhoista tyttökirjoista on tullut minulle rakkaita. Ne ovat kauniita, juuri sopivan keveitä ja kuitenkin puhuttelevia. Voisi sanoa, että olen "rajoittunut". Se taas varmaan johtuu siitä, että pidän tutusta ja turvallisesta, enkä mielelläni kokeile uutta.

Mitä lukemanne kirjat kertovat teistä?



P.S.

Kommentit ovat tervetulleita :)