Katsoin elokuvan Velho ja Leijona loppuun. Täytyy tunnustaa, että kaikesta huolimatta se oli ihana :) Vaikka se ei yllä kirjan tasolle, niin elokuvana Velho ja Leijona on varsin kelvollinen, hauska ja koskettava.
Pitää vain unohtaa kirjan tarina hetkeksi, sillä elokuva kertoo kuitenkin hiukan eri tarinan - tai saman tarinan, mutta eri kulmasta, erilaisia asioita painottaen. Minusta tuntuu, että tällä kertaa elokuvan tekijät halusivat kenties painottaa ihmissuhteita, lasten välistä skismaa ja rakkautta. Kirjan tarina ei paneudu niin paljon siihen puoleen. Kenties elokuvassa tarinaan on haluttu luoda syvyyttä korostamalla jännitteitä hahmojen välillä, kenties siksi Susan oli niin liioitellun kamala.
Peterin ja Edmundin, isoveljen ja pikkuveljen, suhde oli mielestäni todella hyvin kuvattu, jopa paremmin kuin kirjassa! Itkin monessa kohtaa. Mielestäni oli myös hyvin kuvattu miten Edmund muuttuu ja Peter muuttuu ja Susan muuttuu tarinan edetessä. Lucy on koko ajan oma ihana itsensä.
Täytyy vielä sanoa, että professori Kirke on elokuvassa aivan loistava! Juuri sellainen kuin pitääkin. Hykertelin aina kun hän tuli kuvaan. Lopetus oli onnistunut, sopivan avoin, ja jättää lukijan odottamaan jatkoa :) Pitäisiköhän vuokrata se toinenkin Narnia-elokuva? Prinssi Kaspian?
Ilmari Kianto: Vanha pappila
4 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti