Aloitin Narnia-kirjojen lukemisen hiukan epäilevin mielin, mutta kirjat yllättivät minut täysin. En ole pitkään aikaan lukenut mitään niin kiehtovaa, jännittävää ja hauskaa, kuin C. S. Lewisin Narnian tarinat.
Liian kauan olen jumittanut vanhoissa tyttökirjoissa. Vaikka rakastan niitä, kaipaan välillä jotain muuta. Sitäpaitsi liiallinen tyttökirjojen nauttiminen ei tee hyvää kenellekään, joka elää tässä ajassa ja tässä maailmassa...oman elämän todellisuus alkaa tuntua entistäkin karummalta.
Narnia-kirjat tarjoavat loistavaa vastapainoa romanttisille tyttökirjoille, Narnioissa kun keskitytään romantiikan sijasta seikkailuihin ja romanttisen rakkauden sijasta ystävyyteen ja rohkeuteen. Elämän nurjaa puolta: suruja, epäonnistumisia, pettymyksiä jne. ei kaunistella, mutta ei myöskään märehditä tunteilla. Narnioissa kuvataan myös taisteluja ja sankaritekoja, ja ne varmasti vetoavat poikiin.
Rakastan kirjoissa nimenomaan sadunomaisuutta, sitä, että voin matkata kirjojen mukana toiseen maailmaan ja irrottautua arjestani. Vaikka Narnia-kirjat on kirjoitettu lastenkirjoiksi, ne avaavat oven sadun maailmaan myös aikuisille. Ne puhuttelevat yhtä lailla aikuisia, kuin lapsiakin, sillä niiden teemat ovat tuttuja meille kaikille. Parhaimmillaan hyvä kirja valaa lukijaansa toivoa, rohkeutta ja elämäniloa. Mielestäni Narnia-kirjat onnistuvat tässä mainiosti.
Yllä on kuva Narnia-kirjoista, joita luen. Kirjojen kansien kulumajäljistä näkee, mitä on luettu. Parhaillaan on menossa tuo sininen, The Voyage of the Dawn Treader. Harkitsen vakavasti lukevani kirjan suomen kielellä (Kaspianin matka maailman ääriin).Kirjan sanasto tuntuu niin vieraalta, että on välillä vaikea ymmärtää, mistä puhutaan. Siinä käytetään paljon merenkulun termejä, joita en välttämättä tiedä edes suomeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti