Kaipaatko seikkailuja? Janoatko vaaroja? Vetääkö meri sinua puoleensa? Oletko joskus miettinyt, mitä maailmaan ääressä on, vai onko mitään?
Lähde matkalle jos uskallat! Astu laivan kannelle ja jätä turvallinen kotisi taaksesi. Tältä matkalta ei puutu seikkailuja, etkä voi olla varma mistä seuraavaksi löydät itsesi.
Oletko valmis? Etsi jostain käsiisi C.S. Lewisin kirjoittama kirja The Voyage of the Dawn Treader (Kaspianin matka maailman ääriin) ja lähde matkalle kohti tutkimatonta. Avaa kirja, anna sanojen painua tajuntaasi. Aluksi olet Englannissa ja tapaat Eustacen, Edmundin ja Lucyn, mutta ennen kuin huomaatkaan löydät itsesi tarujen maasta jännittävien tapahtumien keskeltä. Ole varuillasi, sillä mitä tahansa voi tapahtua!
Kohtaat myrskyjä, merihirviöitä, painajaisia, kuvernöörejä, lohikäärmeitä ja sankaritekoja, mutta kaikkein ihmeellisimpänä kohtaat ystävyyttä!
Matkalla maailman ääriin kaikki on mahdollista!
---
Luin siis kirjan The Voyage of the Dawn Treader. Kirjan sanasto tuntui vaikealta, sillä en hallitse merenkulun termistöä edes suomeksi. Välillä olin pihalla tapahtumista, kun en jaksanut tarkistaa sanoja sanakirjasta. Kuitenkin ymmärsin riittävästi nauttiakseni kirjasta suunnattomasti.
C. S. Lewisin mielikuvitus on ihmeellinen ja yllättää aina: hän ottaa ideoita sieltä täältä, yhdistelee taruja, ja rakentaa kokonaan uuden, omanlaisensa maailman, jossa todella kaikki on mahdollista. Minusta vaikuttaa siltä, että Narnia -kirjojen maailma on yhä selvemmin yhden ihmisen luoma haavemaailma. Maailma, jossa voi kokea seikkailuja ja johon voi paeta arkea. Kenties meillä kaikilla on omat maailmamme?
Ihailen myös sitä, miten Lewis pystyy välittämään niin eläviä mielikuvia niin vähillä sanoilla. Hän ei märehdi tunteilla eikä selittele asioita. Hän sanoo vain sen, mitä tarvitaan oikean tunnelman luomiseen. Lewis ei myöskään kaivaudu syvälle henkilöiden ajatuksiin tai tunteisiin, mutta lukija tuntee silti, mitä henkilöt kokevat ja tempautuu myötäelämään.
Kirjaa lukiessa heräsi kaipaus lähteä tutkimusretkelle, matkata maailman ääriin, kohti tutkimatonta. Tunnustan kuitenkin pelkääväni. Vaikka tiedän, ettei minulla olisi mitään hätää.
Ilmari Kianto: Vanha pappila
4 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti