Löysin kirjastosta sattumalta Frances Hodgson Burnettin kirjoittaman kirjan The Secret Garden äänikirjana. Lukijana on näyttelijä Helena Bonham Carter.
Luin kirjan suomeksi puolisen vuotta sitten. Pidin sitä silloin jokseenkin synkkänä ja kolkkona kirjana. Kirjoitin kyllä, että "kirjan luettuaan on täynnä toivoa ja elämäniloa", mutta jostain syystä Salainen puutarha tuntui hiukan ahdistavalta. Toisella kertaa, kuunnellessani kirjaa alkuperäiskielellä tunnelmani olivat toisenlaiset. Kirja tuntui kauniilta ja elävältä. Lukija tulkitsi tarinaa upeasti. Äänikirjaa oli ihana kuunnella!
The Secret Garden kertoo nimensä mukaisesti salaisesta puutarhasta, mutta se on myös tarina siitä, kuinka kaksi lasta löytää elämänilon. Mary on Intiassa vailla kenenkään rakkautta kasvanut äkäinen lapsi, jonka elämä muuttuu, kun hänet lähetetään Englantiin setänsä kartanoon keskelle nummia. Suuri talo on täynnä salaisuuksia. Miten voi olla puutarha, jonne ei ole ovea? Miksi sinne ei ole ovea? Mikä on valittava ääni, joka tuntuu kuuluvan talon sisältä?
Kirjoitin puoli vuotta sitten kirjasta näin: "Mielestäni kirja on kertomus toipumisesta ja elämänhalun löytämisestä." Edelleen voin yhtyä näihin sanoihin. The Secret Gardenissa on tosin paljon muutakin, myös sellaista, jota en ymmärrä. Eikä minun tarvitsekaan. Jos nyt ymmärtäisin kirjan läpikotaisin, ei siinä olisi mitään uutta ensi kerralla.
Ilmari Kianto: Vanha pappila
4 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti