Yritin katsoa uudestaan elokuvaa Velho ja Leijona, tällä kertaa Extended Editionina. Muistin että elokuva oli hyvä ja halusin vähän fiilistellä ja nähdä millaiseksi Narnia on kuvattu. Olin juuri lukenut Velhon ja Leijonan englanniksi ja kirjan tapahtumat olivat tuoreessa muistissa.
Elokuva alkoi lupaavasti, herkistyin jo alussa. Vaikka tarinassa oli muutakin, kuin mitä Lewis oli kirjoittanut, se ei haitannut vaan tuntui juuri sopivalta. Lucyn ensimmäinen matka Narniaan oli kuvattu hyvin ja Mr. Tumnus oli oivallinen. Kuitenkin, siinä kohtaa kun lapset olivat Majavien talossa ja Edmund katosi, epäilykset hiipivät mieleeni. Se kohta tökki jotenkin, poikettiin alkuperäisestä juonesta. Sitten Edmund menee Velhon luo ja hänet heitetään vankityrmään. Kun hän tapaa tyrmässä Mr Tumnuksen, minua todella alkoi ärsyttää, ei kirjassa mitään sellaista ollut!
Tällä välin Peter, Susan ja Lucy pakenevat yhdessä Majavien kanssa. Kun tuoreessa muistissani oli, kuinka kirjassa matka Aslanin luo kivipaadelle on kuvattu jännittäväksi, vaaralliseksi - mutta myös hauskaksi-, elokuva tuntui jotenkin lattealta. Elokuvan kamalin kohta mielestäni on, kun lapset ylittivät jäätynyttä putousta. Siinä kohti minua alkoi naurattaa. Miksi sellainen kohta täytyi lisätä elokuvaan? Täysin absurdi ja epärealistinen ja sen lisäksi yksinkertaisesti typerä. Vaikka elokuvissa on kai kaikki mahdollista, varsinkin fantasiaelokuvissa, niin joku raja siinäkin!
Mielestäni käsikirjoittaja, tai mikä lieneekään, hän joka on suunnitellut elokuvan juonen, on muutellut liikaa kirjan juonta, joka sellaisenaan on paljon jännittävämpi ja hurjempi kuin mitä elokuvan juoni. Lisäksi jotkut henkilöiden kuvaukset ärsyttivät. Erityisesti se, että Susanista on tehty elokuvassa kerrassaan raivostuttava hahmo.
Harmitti myös, että kaipaamiani upeita Narnian maisemia ei kuvattu läheskään niin kuin olisin toivonut. En tiedä hölkäsen pölähtävää elokuvan teosta, mutta mielestäni kuvauksen suunnittelu ei ollut järin onnistunut. Kuvakulmat olisivat voineet olla parempia. Kuvattiin paljon lasten kasvoja läheltä, ja jotenkin se ei aina toiminut, koska näyttelijät eivät kovin paljon näyttäneet tunteitaan kasvoilta. En sano, että he olisivat olleet huonoja näyttelijöitä, mutta joissain tilanteissa olisin kaivannut heihin enemmän ja ilmettä. Lucya näytellyt Georgie Henley oli paras. Pidän siitä kohtauksesta, jossa Lucy tulee ensimmäistä kertaa Narniaan ja hänen kasvoiltaan kuvastuu ihmetys ja ihastus.
Elokuvan musiikki oli koko ajan upeaa ja toi oikeaa tunnelmaa :)
Ja niin, katsoin tällä kertaa elokuvaa vain siihen asti, kun alkoi naurattamaan. Eli siihen, kun vesiputouksen jää suli ja lapset menivät jäälautalla veden alle ja tulivat sieltä esiin pärskien.
Ensi kerralla katson loppuun asti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti