Lukemattomuuden aika...

Ohoh, edellisestä päivityksestä onkin jo aikaa!

Mitä tässä välissä on oikein tapahtunut? Helmi- ja maaliskuu katosivat jonnekin menneisyyden hämärään, en muista tapahtuiko silloin oikeastaan mitään erikoista. Ainakaan en tainnut lukea mitään, ehkä en jaksanut tai viitsinyt. Sitten pääsiäisen jälkeen tapahtuikin lyhyen ajan sisällä ihan liikaa.

Lukeminen on siis jäänyt, tai en ainakaan saa päähäni yhtään kirjaa, jonka olisin lukenut loppuun asti.

Eipäs kun juupas! Ensimmäisen ja toisen Mooseksen kirjan olen kyllä lukenut tänä aikana!

Olin joskus syksyllä aloittanut Raamatun lukemisen Pipliaseuran julkaiseman Päivän eväät-vihkosen avulla (täällä pdf-versiona ) . Siinä on aina aamulla ja illalla luettava pätkä Raamatusta ja idea on saada Raamattu luettua 365 päivässä, siis vuodessa, lävitse. Aloitin, mutta joskus talvella lukeminen jäi kesken. Kunnes sitten maaliskuussa innostuin jostain syystä taas jatkamaan Raamatun lukemista vihkosen mukaan.

Vihkosessa on aamulle pätkä Vanhasta testamentista ja illalle pätkä Uudesta. On kiva aina ruksia luetut ja nähdä nähdä edistyneensä ;) Päivän eväät-vihkosen avulla Raamatun lukemisesta on tullut osa päivittäisiä rutiineja, aamulla (tai usein venyy myöhemmälle päivään) pyrin lukemaan sen VT:n pätkän ja illalla päivä on hyvä päättää lyhempään UT:n pätkään. Sillä tavoin, vähitellen ja välillä tuskastuttavan hitaasti ja vaivalloisesti, Raamattu tulee tutuksi.

Varsinkin Vanhan testamentin jutut on mielenkiintoisia (paitsi välillä täynnä rakennusohjeita, lakeja, sukuluetteloita ym. nippelitietoa). Haluaisin niin kovasti tietää enemmän taustoja tapahtumille. Haluaisin ymmärtää paremmin sitä maailmaa, jossa ihmiset elivät silloin, jotta ymmärtäisin kirjoja paremmin. Siksi olen yrittänyt metsästää Olavi Peltolan kirjaa Johdatus Vanhaan testamenttiin, mutta se on kaikkialta loppuunmyyty! Voi, miksen ostanut sitä pari vuotta sitten, kun näin sen kirjamessuilla hintaan 8 euroa. Harmittaa, että sen sijaan ostin silloin vastaavan kirjan Uudesta testamentista, jota yhä saa kirjakaupoista...no, minkäs teet. Täytyy toivoa että se Johdatus Vanhaan testamenttiin osuu kohdalle joskus jossain.

Monessa kodissa on Raamattu, mutta kuinka moni on lukenut sen läpi? Urakka tuntuu mahdottomalta kun katsoo ohuita sivuja ja kirjan paksuutta. Kuitenkin Raamattu imaisee mukaansa kun sen avaa! Raamattuun tutustumista suositellaan ensin Uuden testamentin puolelta jostakin evankeliumista. Ymmärrän sen hyvin, sillä rehellisesti sanottuna jotkut VT:n kohdat ovat hieman unettavia, kun toistetaan jotain telttamajan rakennusohjeita moneen kertaan. Kuitenkin Vanha testamentti on täynnä jännittäviä kertomuksia ja todellista draamaa, suuria tunteita, iloa, valitusta, rakkautta ja viisautta. Koko elämän kirjo pienessä paketissa.

Jos haluaisit lukea Raamatun lävitse, mutta se tuntuu mahdottomalta urakalta, päivän eväät on hyvä apu! Pipliaseuran sivuilta voit tilata sen veloituksetta kotiisi. Siitä se lähtee ;)

Tietenkään Raamattua ei ole pakko lukea kokonaan lävitse samalla kertaa, ei missään nimessä, ei onneksi! Siinä on 66 eri kirjaa, joista voi valikoida aina sen mukaan mitä haluaa lukea ja mitä tarvitsee. Psalmit sopivat mielestäni joka tilanteeseen, sieltä löytyy niin valitusta ja masennusta kuin iloa ja ylistystä. Päivän eväät -tyyppinen säännöllinen lukuohjelma kuitenkin auttaa siinä, että Raamattua tulee luettua silloinkin, kun ei huvittaisi. Ja sen avulla jaksaa kahlata ne "tylsätkin" kohdat lävitse ja matkalla saattaa löytää helmiä, joita muuten ei koskaan löytäisi, koska ei osaisia etsiä :)

Raamattu on kieltämättä uskonnollinen kirja, jonka punaisena lankana on Jumalan rakkaus ja pelastussuunnitelma ihmiskuntaa kohtaan, mutta silti se on helposti lähestyttävä ja kuka tahansa voi nauttia siitä. Esim. saarnaajan kirjan tai sananlaskujen kuvittelisin puhuttelevan heitäkin, joita uskonnollisuus ei kiinnosta.

Tulipas pitkä sepustus Raamatusta :) Ehkä vielä laitan myöhemmin tunnelmia kahdesta ekasta Mooseksesta, mutta en viitsi tätä postausta enää pitkittää.


Tällä hetkellä kesken on tuon lukuohjelman mukaisesti Matteuksen evankeliumi ja 3. Mooseksen kirja. Aloitin myös C.S. Lewisin Narnia-sarjan viimeisen kirjan: The Last Battle. Yritän venyttää sen lukemista mahdollisimman pitkälle, sillä en haluaisi erota Narniasta aivan vielä :) Tai en toki eroakaan, ovathan ne aina kirjahyllyssäni...mutta viimeisen kirjan viimeisillä sivuilla tuntuu aina siltä, että joutuu sanomaan jäähyväiset (tai ainakin näkemiin) kaikille henkilöille ja koko kirjan maailmalle. En tahtoisi sanoa näitä hyvästejä vielä.

Anna-sarja on sekin yhä kesken, mutta ehkä uppoudun siihen maailmaan vasta, kun Narniat on luettu. Anna-kirjat ovat jo niin läpikotaisin tuttuja, että niissä ei ole samanlaista jännitystä ja uutuudenviehätystä kuin Narnioissa. Sitäpaitsi en juuri nyt kaipaa romantiikkaa, jota Annat ovat tulvillaan..