Nenä kirjassa

Tuntuu etten ole viime aikoina muuta tehnytkään kuin istunut nenä kirjassa. Ja se myös näkyy, kotiaskareita on laiminlyöty ja olen aika väsynyt.

Eilen luin koko päivän L. M. Montgomeryn kirjaa Runotyttö etsii tähteään. Illalla sain sen loppuun ja itkin. Surullinen kirja, vaikkakin ihana.

Viime viikolla sain vihdoin päätökseen E. Nesbitin kirjan The Railway Children. Aivan ihana uusi löytö!

Luin myös loppuun C. S. Lewisin kirjan Silver Chair. Hurjaa menoa alusta loppuun!

Myös Louisa M. Alcottin Pikku naisia ja Viimevuotiset ystävämme tuli luettua jonkin aikaa sitten. Meg, Jo, Beth ja Amy olivat todellisia ja eläviä, enkä olisi tahtonut millään erota heistä. Hyllyssä olisi vielä pari jatko-osaa, mutta ne eivät enää kerro samoista henkilöistä :/

Lisäksi olen lukenut L. M. Montgomeryn Marigoldin lumottua maailmaa. Se vaikutti aluksi tylsältä ja kankeakieliseltä, mutta kun nyt tartuin siihen uudestaan, kirja todella lumosi minut. Vanha isoäiti oli aivan loistava ja koko suku ylipäätään. Täytyy taas joku päivä palata siihen.

Ehkä kirjoittelen joskus lisää näistä kirjoista. Nyt täytyy kuitenkin palata todelliseen elämään hetkeksi!