Kaarinan kesäloma

Iris rukan jälkeen luin Anni Swanin koottujen kertomusten kolmannen osan, Kaarinan kesäloman. Kirja jatkaa Kaarinan tarinaa siitä, mihin se Iris rukassa jäi.

Kaarina lähtee kesäksi kotiopettajattareksi erääseen perheeseen ja kirjassa seurataan hänen koettelemuksiaan. Kirja on taattua Anni Swania, hauska, lennokas, liikuttava ja täynnä elämäniloa. Henkilöhahmot ovat eläviä ja toimeliaita ja tapahtumien ympäristö viehättävä. Lukija pääsee kurkistamaan sadan(?) vuoden takaiseen Helsinkiin ja vilkkaaseen kirkonkylään maaseudulla.

Mielestäni parasta Anni Swanin kirjoissa on juuri se, että ne ovat suomalaisia ja kertovat siitä, millaista elämä täällä oli ennen ja siten muistuttavat minua juuristani. Näissä kootuissa kertomuksissa minua harmittaa ainoastaan se, että henkilöiden elämää ei seurata kovin pitkälle, vaan kirjat loppuvat, eivätkä tarinat jatku toisissa kirjoissa. Lukisin mielelläni lisää Kaarinan, Iriksen ja kumppaneiden elämästä. Toisaalta miksi turhaan pitkittää tarinaa, joka on hyvä sellaisenaan...


Suosittelen lämpimästi Kaarinan kesälomaa kaikille aikuisillekin tytöille, jotka kaipaavat kevyttä, mutta puhuttelevaa luettavaa.