Tottisalmen perillinen

Jokin aika sitten löysin kirppikseltä Anni Swanin kirjan Tottisalmen perillinen. Kirja oli todella hyväkuntoinen ja maksoi vain euron! Harvinaisen kannattava ostos!

Viime aikoina olen aloittanut monta kirjaa, mutta jostain syystä en ole jaksanut keskittyä lukemaan, vaan ne ovat jääneet kesken. Tottisalmen perillisen kanssa ei ollut ongelmia. Pitkästä aikaa lumouduin jostain kirjasta niin, että luin sen yhdeltä istumalta. Ja voin rehellisesti sanoa nauttineeni siitä, levänneeni sen parissa, nauraneeni ja melkein itkeneenikin.

Olen lukenut lapsena kaikki Anni Swanin kootut kertomukset ja muistan pitäneeni niistä. Tartuinkin Tottisalmen perilliseen odottavin mielin - enkä joutunut pettymään. Tarina oli kaunis, lumoava, mielikuvituksekas, varsin opettavainen ja jännittäväkin. En kerro enempää, mutta suosittelen lukemaan, jos lastenkirjojen satumainen maailma vähääkään kiinnostaa.

Tarina oli kieltämättä hieman naiivi, ylidramaattinen ja lennokas, mutta toisaalta juuri sellaisenaan aivan loistava. Tällaisia kirjoja haluan lukea. Kävinkin tänään lainaamassa pinon Anni Swania ja luin Iris-rukan samantien. Pidän vanhoista tyttökirjoista ja Tottisalmen perillinen menee mielestäni samaan sarjaan, vaikka Wikipedian mukaan se onkin pojille kirjoitettu. Mikä parasta, Anni Swanin kirjat ovat suomalaisia. Kuin Dickensiä tai Alcottia suomen oloihin :)

Ehkä joskus kyllästyn lastenkirjojen naiiviuteen ja opettavaisuuteen, mutta nautin niistä nyt kun vielä osaan. Luin jokin aika sitten H. C. Andersenin satuja englanniksi, The Ugly Duckling ja The Little Mermaid. Ruma ankanpoikanen on niin kaunis tarina, että melkein itketti ja pieni merenneito taas niin surullinen...

Ikuisuusprojektini, Narnia-sarjan viimeinen osa The Last Battle, on vieläkin kesken. Tarina on varmasti hyvä, muutkin kirjat olivat loistavia, mutta jostain syystä en ole vieläkään päässyt "kirjan imuun".